Työpöytä on päällystetty Porin kartalla ja laatikossa on legopalikoita, jotka huutavat suunnitelmaa. Oleskelumessut Poriin! Kylä lähtee:
Nyt kun oleskelumessu saatiin Poriin, sen sijaintia mulkataan uudelleen. Sen sijaan että luksusasuntoja sijoitettaisiin jumalanselän taakse Reposaareen, messut hajasijoitetaan Yyterin sannoille ja Kallon kallioille. Nämä kohteet ovat Rupusaareen verrattuna sikälikin ylivertaisia, että etäisyys kaupunkiin on puolet pienempi. Yyterissä on alimitoitettua mökkirantaa aivan kuin Yyterissä hiekkaa, ja rannasta kohoaville dyyneille taloja voidaan rakentaa useaan riviin pengermittäin niin, että kaikilla säilyy näköyhteys mereen. Kunnallistekniikan rakentaa hiekkamaahan Sokea Reettakin.
Se mitä Reposaaren kylä tarvitsee, ovat palvelut. Niinpä telakkatontin rakennuskanta kyörätään Merikaatopaikalle (perinteinen sijainti Aallonmurtajan ulkopuolella) ja saastunut maaperä käytetään hyväksi tienparannusaineena. Tontille rakennetaan täyden palvelun liikekeskus:
-saksalainen ruokakauppa (elintasolla mitattuna Suomi on maailman kärkeä, heti Japanin jälkeen. Näin ollen minkä tahansa ulkomaan -paitsi Japanin- tuotteiden ostaminen on käytännön kestävää kehitysapua alikehittyneelle maalle),
-perheravintola (Hese),
-nivaska ”cafëkuppiloita” –
-sekä saaren perinteitä kunnioittaen alkoholin jakelupiste. Viime vuosituhannella Räpsöö oli kuuluisa maan pienimmästä Alkosta, ja nyt kauppakeskukseen rakennetaan Suomen suurin viinatavaratalo. Koko muun Suomen eli Reposaaresta itään sijaitsevan Itä-Suomen liike-elämä näivettyy surkeasti kun Reposaaresta tehdään vieläpä verovapaa onnela.
Shoppailukeidas houkuttelee alueelle kaupunkimaasturein räpsööläisten seassa puikkelehtivia maksukykyisiä asukkaita. Reposaaren asuntoalueen laajennus toteutetaan asuntovenemuotoisena. Asumismuodosta on se lyömätön etu, että pätkätyön loppuessa omistaja voi kiireenvilkkaa purjehtia Helsinkiin, Ouluun, Ruotsiin tai muuhun rannikon kasvukeskukseen. Rakennustyöt on jo aloitettu: asuntoveneyhtiön kelluva sauna hinataan syksyllä Preiviikinlahdelta Reposaareen.
Edellämainittu Merikaatopaikka joudutaan siirtämään aluevesirajan ulkopuolelle kun valtakunnanviranomainen huomaa mikä peli Porissa on meneillään. Kansainvälisillä merialueilla saa dumpata niinkuin haluaa (ikimuistoinen ns. jokamerimiehenoikeus). Kuljetuskustannuksiahan se lisää, mutta valitaan tarjouskilpailulla halvin vaihtoehto.
Hallien loppuun jyrsimä Kalasatama lakkautetaan tarpeettomana ja satama-altaaseen pystytetään geograafikon suunnittelema ympäristöpilataideteos ”Pullomeri”. Se on kantaaottavuudessaan sykähdyttävä hätähuuto pienen sillinkalastajan kohtalosta EY:n ridektiivien kurimuksessa.
Merimestan toimitiloissa aloittaa Valasmatkoja myyvä elämysmatkailuhanke ”VELMU”. Eihän täällä mitään valaita nähdä, mutta tärkeintä on lypsää EY:stä edes markka takaisin niistä rahoista, mitä suomalaisten veronmaksajien selkänahat ovat Eurooppaan liittymisestään maksaneet.
Muuan uusikaupunkilainen öljyalan yritys on ollut myös kiinnostunut tukemaan anjovisyliopistokeskuksen saamista Reposaareen.
Reposaaren Takarannan metsä kaadetaan ennenkuin se vanhuuttaan alkaa uhata ihmishenkiä susilla ja liito-oravilla. Tilalle perustetaan golfkenttä merinäköalalla. Takarannan golfkentästä tulee kansainvälinen kassamagneetti useasta muustakin syystä: se sisältää viheriöiden sijasta ainutlaatuisia kalliokenttiä (jotka maalataan vihreiksi…*juuri kunnallismafialta saapuneen poliittissävyisen ukaasin mukaan punaiseksi, koska tuo väri sopii paremmin maisemaan*), ja se yhdistetään Karhuluodon kenttään nerokkaalla golfpolulla, jonka vaikein puttaus on Reposaaren aallonmurtajan nokalta Kallon aallonmurtajalle. Aallonmurtajain välille perustetaan lossiyhteys, joka vähentää Reposaaren ja ulkomaailman välimatkaa kymmenellä kilometrillä. Kun Herrainpäivien kentältä vielä rakennetaan puttiyhteys Kalafornian kautta Kirjurin minigolfiin, Poriin on saatu maailman ensimmäinen Kansallinen Golfpuisto, eikä rahantuloa voi estää.
Tahkoluoto, jota eniten käyttävät lintuharrastajat, uistelijat ja urheilusukeltajat, kaavoitetaan virkistysalueeksi. Lähinnä lauhdekala-altaana tähänkin asti toiminut hiilivoimala muutetaan kalankasvattamoksi, josta saadaan edulliset raaka-aineet perinteiseen räpsööläisherkkuun, kirjolohipitsaan. Muu osa voimalaa muutetaan teollisuuspuuhamaaksi, jossa koululaiset saavat tutustua vilkkuviin värivaloihin ja näyttöpäätteisiin. Opas kertoo, kuinka menneinä aikoina mylly jauhoi sähköä näiden näyttöpäätteitten pyörittämiseen. Kiertokäynnin vetonaulana on valvomo, jossa voi pelata pleikkaria.
Tahkoluodon öljysatama alkaa myydä mukavuuslippuja, joka jos mikä kohentaa alueen taloutta. Menneitten vuosikymmenten katamaraanihankkeihin kapsahtaneena markkinoidaan jälleen uusi kaupallisesti menestyvä matkustajalaivaformaatti Poriin: rahtilaivan kyydissä sinne mistä kulloinkin sattuu halpaa öljyä tai hiiltä saamaan.
Pori-Kallo välille raivataan kahdeksankaistainen Autobahn ja nopeusrajoitukset tarpeettomina poistetaan. Koska pohjavesialueella ei suolaa saisi käyttää, talviajo-olot turvataan rakentamalla tieosuudelle lattialämmitys. Sähköntuotanto tälle taas on turvattu kunhan Olkiluodon viidennelle ydinvoimalalle saadaan periaatepäätös. Rakennusmassat valtatielle saadaan Reposaaren telakalta. Pitemmän päälle nämä hankkeet käyvät kalliiksi, joten taloutta ryhdytään paikkaamaan asettamalla Poriin kansainväliset mitat täyttäviä tietulleja. Luonnolliset sijainnit niille löytyvät Reposaaren ja Oodeen silloilta. Samalla pystytään valvomaan liikennettä terrorismin uhkaamalle öljysatama-alueelle. Reposaaren nostosillalle onkin jo rakennettu maasturintarkastuskoppi.
Räme-Porin uutta vesittynyttä imagoa täydentää uiva oopperatalo. Se rakennetaan Mäntyluodon öljyperinnetelakalla ja ankkuroidaan Yyterin hotellin edustalle. Uiva Ooppera nimenomaan on areena jollaisesta Porissa on ollut kiljuva pula, ja on se myös mainio syy hankkiutua Sydneyn ystävyyskaupungiksi sekä lähettää valtuuskunta opintomatkalle vompattein maahan.
Yhdeksäntuumaisena naulana öön päälle vielä todetaan että kuntaliitosten jälkeen Porin on vastattava kansainvälistyvän Satakunnan haasteisiin muuttamalla karhukuntien keskuskunnan nimi enemmän mediaseksikkääksi. Tuo nimi on oleva Arctopolis. Motto: Arctopoliksessa Aurinko paistaa ja ihmiset hymyilevät.
Useat kohdat tässä suunnitelmassa ovat keskenään ristiriidassa – mutta elämä on, c’est la vie.
Herättyään kunnanvirkamies K raapusti tämän strategiavision muistiin tulitikkutehtaan kanteen, ja nyt on se ilmaista softaa.
